Koulunkäyntiä Pieksämäen kuuromykkäkoulussa

Joka syksy marraskuun alussa saapuu kymmenen nuorta kuuromykkätyttöä Pieksämäen kuuromykkäkotiin. Mitä varten he tänne tulevat? Moni tyttö on sen itse ilmaissut tänne pyrkiessään sanoilla: "Tahtoisin oppia tekemään monenlaisia töitä". Nuorelle ihmiselle onkin varsin tärkeätä tottua ahkeraan, järjestettyyn ja tunnolliseen työhön.

Monella kuuromykkätytöllä on hyvä koti, jossa on sopivaa työtä, ja hyvä äiti, joka tahtoo ja osaa työhön opettaa. Silloin on tytön hyvä jäädä kotiin vanhempiansa auttamaan. Mutta jos koti on köyhä eikä siellä ole säännöllistä työtä, eikä voida kodin läheltäkään hankkia sellaista tointa, jolla kuuromykkätyttö voisi elatuksensa ansaita, silloin tarjoaa kuuromykkäkoti Nikkarilassa sopivan tilaisuuden monipuolisen työtaidon ja harjaantumisen saavuttamiseen. Suuren rakennuksen monet huoneet vaativat tarkkaa siistimistä ja järjestämistä. Tilavassa keittiössä valmistetaan ravinto kodin isolle perheelle. Meijerhuoneessa separeerataan maito ja kirnutaan voita sekä omaksi tarpeeksi että myytäväksi. Navetassa on karja noin 30 lehmää, muutamia hiehoja ja vasikoita, sikalassa useampia sikoja ja porsaita, kanalassa joukko kanoja. Kaikki ne vaativat osakseen tyttöjen ahkeraa tointa ja huolenpitoa. Käsityöhuoneissa ovat rukit, ompelukoneet ja kangaspuut vilkkaassa toiminnassa. Siellä kudotaan monenlaisia kankaita. Osa niistä käytetään kodin omiksi tarpeiksi, mutta suurin osa ommellaan vaatteiksi oppilaille, sillä ne jalomieliset neidit, jotka ovat kuuromykkätytöille tällaisen kodin lahjoittaneet, ovat määränneet myöskin vapaan vaatetuksen köyhille oppilaille.

Yllämainittujen ynnä muiden käytännöllisten töiden ja toimien ohessa käytetään syksyn ja talven aikana muutamia tunteja viikossa tietopuolisiin harrastuksiin: luetaan raamattua, kertomuksia tai sanomalehtiä, keskustellaan hyödyllisistä asioista, tai harjoitellaan kirjoitusta ja laskentoa.

Näin kuluu viikko toisensa jälkeen, kunnes saapuu kaivattu kevät. Se muuttaa kokonaan työjärjestyksemme. Käsityöhuoneet jäävät tyhjiksi ja ulkona on sen sijan vilkasta puuhaa. Puutarhassa muokataan maata kuntoon, kylvetään, kastellaan ja kitketään. Monenlaisia töitä suoritetaan kesän kuluessa juurikasvimailla, heinä- ja viljapelloilla, kunnes syksyllä saadaan kaikki Luojan antimet korjatuiksi kellareihin, aittoihin ja latoihin.

Ne tämän kirjasen lukijoista, jotka ovat olleet kuuromykkäkodin oppilaina, varmaan muistavat tämän kaiken, josta nyt olen maininnut. Ehkä he muistavat jotain muutakin täältä oppilasajoiltaan. Ehkä he voisivat kertoa valoisia muistoja esim. Joulun vietosta, tai laskiaisretkestä tai jostakin kävely- tai marjamatkasta, tai siitä ilosta, minkä jonkun kuuromykkäin opettajan, tai "oman pastorin", tai muiden ystäväin käynti kodissamme tuottaa sekä oppilaille että heidän opastajilleen.

Kodista on kuluneiden vuosien aikana siirtynyt pois toista sataa oppilasta 2- vuotisen oppiajan suoritettuaan. Useimmat heistä ovat menneet palvelukseen. Joku on menestynyt niin hyvin, että on useammaksi vuodeksi jäänyt siihen paikkaan, johon täältä lähti. Se on sangen ilahduttavaa ja lausun sen heille kunniaksi.

Kaikille kuuromykkäkodin entisille oppilaille ja muillekin nuorille kuuromykille lähetän sydämellisen tervehdyksen hengellisen laulun sanoilla:

"On nuoruus aika toukojen,
Maa lämmin silloin on.
Siis uutterasti kyntäen
Se saata kuntohon,
Niin että Luoja kylvää sais'
Sen siemenen, mi puhdistais',
Ja nousis' vilja versomaan
Uskossa Jumalaan.

Työaika on sun nuoruutes'
Ja laaja vainio,
Siis pyydä Herraa voimakses',
Tykönsä joudu jo!
Se onnekas ja iloinen,
Ken löysi rauhan Jeesuksen
Ja nuoruutensa aikana
Saa Häntä palvella".

 Aina Wialén.