Sofia ja Angelique Bovalliuksen kodin historiaa

Kuuromykkien luettavaksi toimitti Huugo Nyberg 1919.

Kuuromykät ovat usein lukeneet omista lehdissään nuo nimet. He tietävät, että Sofia ja Angelique Bovallius olivat kaksi vanhaa kuuromykkäin ystävää, jotka lahjoittivat suuren omaisuutensa kuuromykkäin auttamiseksi. On huvittavaa saada enemmän tietoja heidän elämästään. Sen tähden kerromme tässä siitä vaikka ei heidän hiljaisesta, nöyrästä elämästään paljon olekaan sanomista. Noin 4 kilometriä Pieksämäen kirkolta Mikkeliin päin on Nikkarilan talo. Se on Sofia ja Angelique B:n syntymäpaikka. Ja siinä kodissa he asuivat koko pitkän elämänsä ajan. Kun matkustaja nykyään lähestyy Nikkarilaa kirkolta päin, niin näkee hän korkeat, tuuheat, vanhat kuuset maantien molemmin puolin kartanon lähellä. Siitä jo huomaa, että ymmärtäväiset kädet kymmenien vuosien kuluessa ovat sitä taloa hoitaneet.

Vähän matkan päässä kartanosta kulkee Savon rautatie maantien yli. Rata mene Nikkarilan peltojen ja niittyjen halki aivan talon lähellä. Junan ohi kulkiessa seisoo nykyään tavallisesti kartanon pihalla, portailla, ovien ja akkunoitten vieressä tahi navetan ja saunan luona joukko nuoria kuuromykkätyttöjä, jotka iloisesti huiskuttavat kirjavia liinoja matkustajille. Nuoret kuuromykkätytöt ovat kodin nykyisiä asukkaita. Mutta sata vuotta sitten ei tässä talossa vielä kuuromykistä mitään tiedetty.

Vuonna 1812 tuli Nikkarilan talon uusi rakennus valmiiksi. Silloin siihen muutti asumaan maanmittari Pehr Olof Bovallius. Hän oli syntynyt v.16. V.1782 Ruotsinmaalla. Hän muutti Suomeen jo ennen v.1805. Silloin hänen nimensä ensi kerran huomattiin Pieksämäen kirkonkirjassa. Hän oli apulaisena eräällä maanmittarilla, joka asui Pieksämäen kirkonkylässä.

Nuori maanmittari Bovallius meni pian kihloihin neiti Maria Elisabet Tigerstedtin kanssa, jonka vanhemmat asuivat omistamassaan Meijerhovin suuressa kartanossa Pieksämäellä. Neiti Tigerstedtin isä oli sotaherra, eversti. Vanha eversti Tigerstedt lahjoitti Nikkarilan talon tyttärilleen, Marialle. Kun Nikkarilan rakennus tuli valmiiksi, niin vihittiin Maria-neiti ja maanmittari Bovallius avioliittoon v.1812. Häät pidettiin Meijerhovissa, mutta nuori pari muutti asumaan Nikkarilaan.

Bovalliuksille syntyi Nikkarilassa poika, joka kuoli jo nuorena. Myös heille syntyi 2 tytärtä: Sofia v.16. IX.1815 ja Angelique v. 8. X. 1817. Maanmittari Bovallius kuoli v. 20. XII.1829.

Miehensä kuoltua jäi rouva B. tytärtensä kanssa asumaan Nikkarilaan. Sofia oli silloin 14-vuotias ja Angeligue 12-vuoden vanha. Ruova B. eli leskenä 26 vuotta ja kuoli 13.11.1855. Kun herra B. kuoli jäivät hänen leskensä ja nuoret tyttärensä turvattomiksi. Heille jäi paljon velkoja. Heidän oli hyvin vaikea elää ja hoitaa taloaan. Heillä ei ollut rahaa velkojen maksamiseen. Sen tähden täytyi heidän tehdä konkurssi. Kaikki tavarat myytiin huutokaupalla. Mutta Nikkarilan talo, pellot, maat ja metsät jäivät leskelle ja tyttärille.

Nyt alkoi Nikkarilassa ahkeran työn ja ankaran säästäväisyyden aika. Kotiopettaja otettiin tyttärille. Hän opetti heille lukemista, kirjoittamista, laskentoa y.m. Mutta siihen aikaan ei annettu paljon opetusta tyttölapsille. Sofia ja Angelique eivät siis saaneet paljon oppia, vähän vain. Mutta heidän tarmokas äitinsä opetti heille paljon käsitöitä ja muita taloustöitä. He keittivät, paistoivat, leipoivat, pesivät, kehräsivät, kutoivat kankaita aamusta iltaan. Villa- ja liinalankaa kehräsivät he taitavilla sormilla ja langoista kudottiin pitkät kankaat. Kankaita myytiin ja rahoilla ostettiin mitä talossa tarvittiin. Rahaa ei mihinkään tuhlattu, vaan koetettiin säästää joka penni, ettei tarvitsisi enää tehdä konkurssia. Näin oppivat Sofia ja Angelique ahkeriksi ja säästäväisiksi jo lapsuudesta alkaen.

Rouva Bovalliuksen kuoltua jäivät hänen 2 tytärtään Nikkarilaan asumaan. Siinä he asuivat, työskentelivät ja toimivat kuolemaansa asti. He eivät matkustelleetkaan usein. Siihen aikaan ei Pieksämäellä ollut rautatietä. Eivätkä ihmiset yleensä silloin usein matkustaneetkaan, vaan pysyivät kotona. Sofia ja Angelique Bovallius rakastivat paljon kotiaan. Eivät he tahtoneet sitä jättää ja kulkea matkoilla. Heillä oli niin paljon työtä kodissa, ettei ollut aikaa matkustelemiseen. Sofia B. lienee käynyt