Päivi Korhonen, Helsingin seurakuntien kuurojen diakoniatyöntekijä, kertoo kokemuksistaan Bovalliuksen myöntämästä apurahasta ja sen vaikutuksista työhönsä.
Päivi Korhonen on työskennellyt Helsingin seurakuntien kuurojen diakoniatyöntekijänä yli 25 vuotta. Hänen työnsä on monipuolista ja kattaa kaikki Helsingin alueen kuurot. Päivi käyttää äidinkielenään viittomakieltä ja suomea. Päivi kuulee kuulolaitteiden avulla.
"Teen kuurojen diakoniatyöntekijän työtä. Se on hyvin laaja-alaista ja moninaista. Juuri nyt olen kokoamassa kevätkauden tiedotetta. Tässä on paljon työtä", kertoo Päivi, joka viime vuosina on laajentanut osaamistaan osallistumalla kristilliseen ratkaisukeskeiseen terapiakoulutukseen. Bovalliuksen apurahan avulla saatu koulutus on avannut Päiville uusia mahdollisuuksia työssään.
Kuurojen diakoniatyössä on tärkeää pystyä palvelemaan kaikkia eri kuulovammaisryhmiä. Päivin työ kattaa viittomakieliset, huonokuuloiset, kuurosokeat ja kuulonäkövammaiset. Viittomakielisten määrä vähenee kuurona syntyneiden vauvojen implantoinnin myötä.
Päivi ei aseta tiukkoja kriteerejä asiakkailleen. "Asiakkaalle ei ole muita vaatimuksia kuin se, että hän pystyy vuorovaikutukseen. Voimme kommunikoida viittomakielellä, viitotulla puheella, suomen kielellä tai taktiilisti” hän selventää.
Päivi haluaa keskittyä asiakkaisiinsa ja antaa heille tarvittavan avun. “Otan korkeintaan kaksi terapia-asiakasta muun työn rinnalla kerrallaan vastaan. Tällä hetkellä minulla on yksi asiakas”, Päivi kertoo.
Kristillisyys näkyy myös Päivin työssä. "Terapiassa kristillisyys näkyy niin, että voin asiakkaan niin halutessa ehdottaa, että voidaan rukoilla jonkun asian puolesta, ja sitten rukoillaan", selittää Päivi. "Jos henkilö ei halua ottaa terapiassa esiin hänen hengellisiä asioitaan, ei ole pakko. Ei tuputeta, mutta kysytään ja annetaan mahdollisuus."
Apurahasta tukea koulutuksiin osallistumiseen ja materiaalien hankintaan
Bovalliuksen myöntämä apuraha on ollut ratkaiseva tekijä Päivin työssä. "En olisi saanut terapeutin pätevyyttä ilman apurahaa. Sain myös lyhytterapeutin pätevyyden", kertoo Päivi. "Pitkäaikainen haaveeni on ollut tehdä terapiatyötä viittomakielellä. Apuraha on todellakin mahdollistanut sen, että pääsin koulutukseen. Ilman Bovalliuksen apurahaa koulutukseen hakeminen olisi jäänyt."
Bovalliuksen myöntämä apuraha ei ole ainoastaan mahdollistanut Päivin kouluttautumista, vaan auttanut myös tarvittavien välineiden hankinnassa. "Olemme hankkineet paljon materiaaleja, kuten rukouskortteja ja korttimateriaaleja. Bovallius mahdollisti myös ratkaisukeskeisen koulutuksen maksamalla siitä osan", mainitsee Päivi.
Päivi näkee apurahan erittäin tärkeänä tekijänä työssään. "Ilman apurahaa en olisi hakenut koulutukseen. Olen hyödyntänyt oppimaani esimerkiksi niin, että asiakkaideni retken ohjelmassa olen ottanut ratkaisukeskeisen näkökulman. Olen käyttänyt näitä menetelmiä myös ryhmien kanssa ja tulen käyttämään jatkossakin."
Päivin tarina korostaa, kuinka apuraha voi olla ratkaiseva tuki yksilölle, joka pyrkii laajentamaan osaamistaan ja tarjoamaan arvokkaita palveluita yhteisölleen. Bovalliuksen apuraha on osoittautunut voimavaraksi Päivin kaltaiselle ammattilaiselle, joka pyrkii tekemään työtään syvemmin ja vaikuttavammin.