Psykologi Jenna Junttila sai Bovallius-säätiöltä tuhannen euron apurahan myötätuntokeskeisen terapian koulutukseen.
Myötätuntokeskeinen terapia (Compassion-Focused Therapy) on Iso-Britanniassa kehitetty terapiamuoto, jota Suomessa on kouluttanut erityisesti Ronnie Grandell. Junttilan kiinnostus tähän menetelmään heräsi sekä työn että henkilökohtaisen kehityksen kautta.
- Halusin kouluttautua lisää itsemyötätunnon teemasta, koska nykyajan vaatimukset sekä opinnoissa että työssä ovat kovat. Opiskelijakaveri suositteli tätä koulutusta parhaana mahdollisena, ja se todella antoi paljon työkaluja sekä asiakastyöhön että omaan elämään, Jenna kertoo.
Koulutus sisälsi kuusi lähipäivää sekä verkossa tapahtuvaa ryhmätyönohjausta. Koulutuksen aikana tulivat tutuksi konkreettiset välineet asiakastyöhön ja erityisesti niihin tilanteisiin, joissa asiakas kokee voimakasta itsekritiikkiä tai vaativuutta itseään kohtaan.
Myötätunnon vieminen käytäntöön
Jenna kertoo, että koulutus on ollut merkittävä lisä hänen työssään opiskeluhuollon psykologina.
- Kun nuori tulee vastaanotolle ja käy ilmi, että hän vaatii itseltään kohtuuttomasti – esimerkiksi ajattelee, että kodin pitäisi aina olla täysin siisti tai että hänen pitäisi olla aina pirteä – voin nyt paremmin auttaa häntä myötätuntokeskeisin menetelmin, hän kertoo.
Myötätuntokeskeinen terapia tarjoaa monia harjoituksia, jotka auttavat asiakkaita etäännyttämään kriittisestä sisäisestä äänestään ja lisäävät kehollista turvallisuudentunnetta.
- Monet saattavat ajatella, että itsemyötätunto on lässynlää-juttu, mutta koulutuksessa käytiin läpi erilaisia syvällisiäkin harjoituksia, jotka näyttävät, miten myötätunto voi oikeasti auttaa elämässä ja kriisityöskentelyssä, Junttila kertoo.
Apurahan merkitys ja kannustus muille
Vaikka Junttila tiesi haluavansa koulutukseen, ei rahoittaminen ollut itsestäänselvyys. Koulutus maksoi yhteensä noin kaksi tonnia, josta Bovalliuksen apuraha kattoi noin puolet. Junttila on itse huonokuuloinen ja käyttää kuulolaitetta vasemmassa korvassaan. Hänen mielestään on hienoa, että kuulovammaisille on olemassa säätiö, jolta hakea apurahaa.
- Jos täytyy miettiä, mitä positiivisia asioita huonokuuloisuus tuo mukanaan, niin tämä apurahan mahdollisuus on ehdottomasti yksi sellainen, Junttila iloitsee.
Junttila kannustaa myös muita kuulovammaisia hakemaan rohkeasti apurahaa Bovalliukselta.
- Hakiessani apurahaa en ollut varma, saisinko sitä, mutta ajattelin, että aina kannattaa yrittää. Monet saattavat ajatella, ettei oma työ ole tarpeeksi tärkeä tai että pitää selviytyä yksin. Mutta jos ei hae, ei voi saada, Junttila päättää.