Bovallius-säätiöltä tukea ja mahdollisuuksia kuulovammaisille ja kommunikaatioesteisille
Yhdenvertaisuuden asialla vuodesta 1905
S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr perustettiin vuonna 1905 Pieksämäellä. Säätiö huolehtii Sofia ja Angelique Bovalliuksen testamentilla sille jättämästä omaisuudesta. Siskokset kiinnostuivat kuurojen opetuksesta, ja halusivat auttaa heitä saamaan koulutusta ja työtä. Itse varsin vaatimattoman elämän eläneet siskokset saivat kartutettua merkittävän, erityisesti metsistä koostuvan omaisuuden, jonka tuotot ovat edelleen säätiön toiminnan mahdollistaja. Sisarukset halusivat tarjota oppimisen ja työnteon tyyssijan, jossa kuurot naiset saisivat jatko-opetusta ja oppisivat ansaitsemaan elantonsa omalla työllään. Ajatukset vammaisen ihmisen itsenäisyydestä olivat ennakkoluulottomia ja uraauurtavia. Yhä tänäkin päivänä säätiön tehtävänä on kehittää kuulovammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden koulutusta ja mahdollisuuksia saada työtä
Toimintaa kuulovammaisten hyväksi
Säätiö aloitti kuuroille nuorille naisille suunnatun koulutuksen vuonna 1905. Tänä päivänä säätiön koulutus tapahtuu sen osittain omistamassa Ammattiopisto Spesiassa. Spesia on Suomen toiseksi suurin ammatillinen erityisoppilaitos, ja sillä on yhteensä noin 1 400 opiskelijaa eri puolilla Suomea.
Ammatillisen erityisopetuksen lisäksi säätiö myöntää apurahoja ja avustuksia yksityishenkilöille ja yleishyödyllisille yhteisöille sekä stipendejä Spesian opiskelijoille.
Säätiö omistaa myös yhteiskunnallisen yrityksen, Bovallius-Palvelut Oy:n, jonka tavoitteena on tarjota työllistymismahdollisuuksia haastavassa työmarkkina-asemassa oleville. Lisäksi säätiö omistaa kiinteistöosakeyhtiö Pieksänsaran, joka ylläpitää Ammattiopisto Spesian opiskelija-asuntoja Jyväskylässä ja Pieksämäellä.
Turvatakseen toimintansa säätiö huolehtii testamenteilla ja lahjoituksilla saadusta omaisuudestaan. Sillä on omistuksessaan metsiä, kiinteistöjä ja sijoituksia.
Säätiökuulumisia
Bovallius-säätiön tukema SANNA-hanke loi perustan saavutettavalle verkko-opetukselle
26.8.2025
Mitä asioita verkkokursseissa tulee huomioida, jotta ne olisivat mahdollisimman saavutettavia eli mahdollisimman moni voi käyttää niitä mahdollisimman helposti ja itsenäisesti? Monelle Spesian opiskelijalle on tärkeää, että pystyy itse hoitamaan asioita ja opiskelemaan.
Bovallius-säätiön myöntämän apurahan avulla toteutetussa SANNA-hankkeessa kehitetään saavutettavaa verkko-opetusta ammatillisessa perusopetuksessa. Kaksivuotisen apurahan saanut hanke aloitettiin vuoden 2024 alussa ja se lähenee nyt loppuaan.
Erityisoppilaitos Spesian toteuttaman SANNA-hankkeen kohteena ovat ammatillisten perustutkintojen yhteiset tutkinto-osat: toiminta digitaalisessa ympäristössä, työelämässä toimiminen, yrittäjyys ja yrittäjämäinen toiminta. Hankkeessa koulutettiin yhteensä viisi henkilöä tai mentoriopettajaa, jotka oppivat toteuttamaan saavutettavia Moodlerooms-kursseja. Kurssien suunnittelussa ja rakentamisessa otettiin huomioon kognitiivinen saavutettavuus sekä teknisesti että pedagogisesti.
- Ensinnäkin tavoitteena oli, että koulutamme meidän omista opettajistamme mentoriopettajia, jotka pystyvät jatkossa toimimaan mentoreina muulle opetushenkilökunnalle saavutettavaa verkko-opetusta tehtäessä, kertoo Spesian rehtori Jaana Myyryläinen. Lisäksi tavoitteena oli, että hanke tukisi nuoria ja erityisoppilaita, jotta he pystyisivät suorittamaan verkkokursseja.
Verkkokurssin saavutettavuus on Myyryläisen mukaan monisyinen asia ja haasteet saavutettavuudessa ovat moninaisia. On huomioitava esimerkiksi kognitiiviset haasteet, selkokielisyys sekä kuvien ja videoiden tekstitykset.
- Hankkeessa halusimme toteuttaa mallipohjan sille, kuinka Moodlerooms-kursseja tehdään ja mitä kaikkea pitää huomioida, että verkkokurssi on saavutettava ja että mahdollisimman moni pystyy sitä hyödyntämään.
Hankkeessa toteutettiin valituista yhteisten tutkintojen osista pilottikursseja Moodleroomsiin, jotka yhteensä 50 opettajaa otti käyttöönsä. Kursseista kerättiin käyttäjäkokemuksia opettajilta ja opiskelijoilta. Kursseja kehitettiin palautteiden perusteella.
Palautteissa nousi esiin monta myönteistä asiaa. Verkkokurssien todettiin yhteinäistävän opetusta, kannustavan materiaalin jakamisessa sekä toimivan hyvänä runkona, materiaalina ja videopankkina opettajille. Lisäksi positiivisena koettiin se, että kurssilla pääsi etenemään omaan tahtiin, kurssin sisällöstä sai selkeän kuvan ja tukea sai kohdennettua eniten niille opiskelijoille, jotka sitä tarvitsivat. Materiaalia pidettiin monipuolisena ja hyvin tavoitteiden mukaisesti koottuna.
- Tarkoitus ei ole se, että jatkossa kaikki opinnot tehdään verkossa, vaan se, että on vaihtoehtoja. Osa opiskelijoista voi tehdä itsenäisesti kaiken verkossa, osa voi tehdä osan opinnoista verkossa tai sitten verkko-opintoja on mahdollista tehdä porukalla luokkaympäristössä opettajan ohjauksella, Myyryläinen sanoo.
Myyryläinen kiittelee myös hankkeen projektivastaavaa Päivi Pietiläistä sekä hankkeessa mukana olleita hanketekijöitä, opettajia, opetusteknologian asiantuntijaa ja viestinnän asiantuntijoita.
- Kaikki meni hirveän hyvin eteenpäin. Porukka pelasi hyvin yhteen ja projektivastaava oli tehnyt hyvän etenemissuunnitelman ja aikataulun, Myyryläinen kertoo.
Hankkeelle on suunnitteilla myös jatkoa. Tällä kertaa kohderyhmänä olisivat tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen eli TUVAn opiskelijat.
- Meidän näkökulmasta oli erinomaista ja todella tärkeää, että saimme Bovallius-säätiöltä rahoituksen, Myyryläinen kiittelee.
Spesian kehittämä saavutettavien verkkokurssien malli on herättänyt paljon kiinnostusta ja tulee tulevaisuudessa hyödyttämään myös muita oppijoita ja oppilaitoksia.
Lue lisää saavutettavista verkkokursseista Spesian blogista:
https://www.spesia.fi/sanna-hankkeen-mallilla-syntyy-kognitiivisesti-saavutettavia-verkkokursseja/
Kuvateksti: Pieksämäkeläinen TUVA-opiskelija Luca oli kesätöissä Pieksämäen Spesia Puodissa.
”Oli kivaa ja välillä rankkaa” – Bovallius-säätiön kesätyöt tuovat onnistumisen kokemuksia Spesian opiskelijoille
29.7.2025
Arvokasta kokemusta kesätöistä Spesian opiskelijoille eri puolilla Suomea
Myös tänä kesänä Ammattiopisto Spesian opiskelijat pääsivät kartuttamaan työkokemustaan S. ja A. Bovalliuksen säätiö sr:n tarjoamissa kesätöissä. Kaksiviikkoiset työjaksot sijoittuivat Spesian eri toimipaikoille ympäri Suomen, ja työtehtäviä oli tarjolla muun muassa kesäkuun alussa sekä Spesia Puodeissa kesä–heinäkuun aikana. Päivittäinen työaika oli kuusi tuntia, ja jokaisella kesätyöntekijällä oli tukenaan työpaikkaohjaaja.
Bovallius-säätiö, toinen Ammattiopisto Spesian omistajaorganisaatioista, mahdollistaa kesätyöpaikkoja opiskelijoille vuosittain. Työkokemus kehittää nuorten valmiuksia sekä työnhakuun että työelämään, ja vastaanotto toimipaikoilla on aina ollut kannustava ja lämmin.
Lue lisää kesätyöntekijöiden kokemuksia Spesian blogista:
KOVA-hanke esillä NordYrk 2025 -konferenssista
teksti ja kuvat: tutkijayliopettaja Sanna Ryökkynen, HAMK
19.6.2025
Teks
Kuvassa Sanna Ryökkynen esittelee KOVA-hanketta konferenssivieraille.
Osallistuin 10.-12.6.2025 NordYrk 2025 -konferenssiin, joka järjestettiin Tanskan Aarhusissa. Konferenssin teemana oli "Siirtymät ammatillisessa koulutuksessa - pedagogisia ja institutionaalisia näkökulmia [Transitions in vocational education and training – pedagogical and institutional perspectives]". Konferenssi kokosi yhteen pari sataa tutkijaa ja ammatillisen koulutuksen kehittäjää eri Pohjoismaista pohtimaan koulutuksen muutoskohtia ja siirtymiä – sekä yksilön, yhteisön että järjestelmien tasolla.
Konferenssin tapahtumapaikka oli ammattikorkeakoulu VIA University College, joka on yksi Tanskan suurimmista korkeakouluista. Moderni kampus oli valmistunut noin kahdeksan vuotta sitten. Vaikka oppilaitoksessa panostetaan kestävään kehitykseen, jäin kuitenkin pohtimaan oppimisympäristön yhdenvertaista saavutettavuutta ja esteettömyyttä: Portaita oli paljon ja tilojen löytäminen hieman haasteellista.
KOVA-hanke pähkinänkuoressa
Esittelin konferenssissa KOVA-tutkimus- ja kehittämishankkeen posterin kahtena päivänä. Posteriesityksiä oli yhteensä yhdeksäntoista, joista KOVA-hanke kytkeytyi ainoana ammatilliseen erityisopetukseen.
KOVA-hanke on Bovallius-säätiön rahoittama viisivuotinen (2024–2028) yhteistyöhanke, jota toteuttavat Ammattiopisto Spesia ja Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Edu -tutkimusyksikkö.
Hankkeen keskiössä on pitkittäistutkimus, jonka tavoitteena on tuottaa uutta ymmärrystä ammatillisen koulutuksen vaikuttavuudesta ja vaikutuksista vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden näkökulmasta.
Hankkeessa yhdistyy tutkimus ja kehittäminen: keräämme monimenetelmällisesti tietoa opiskelijoiden oppimisesta, hyvinvoinnista ja siirtymistä opinnoistaan kohti työelämää. Tavoitteena on myös kehittää uusia mittareita ja tietopohjaa, joiden avulla voidaan tehdä näkyväksi ja kehittää vaativana erityisenä tukena järjestetyn koulutuksen vaikuttavuutta sekä oppilaitosten, työpaikkojen että koulutusjärjestelmän tasolla. Hankkeen kolmantena tavoitteena on tehdä vaikuttamis- ja viestintätyötä, joista tähän konferenssiin osallistuminen on yksi esimerkki.
Teema kiinnosti konferenssikävijöitä
Posterin äärellä käydyt keskustelut olivat erittäin innostavia. Kollegat eri maista nostivat esiin, kuinka tärkeää on tarkastella vaikuttavuutta vaativan erityisen tuen kontekstissa ja opiskelijalähtöisesti. Keskustelimme myös siitä, miten tutkimustieto voisi aidosti palvella käytännön koulutustyötä ja päätöksentekoa. Ammatillinen koulutus on näyttäytynyt viime aikoina negatiivisessa valossa suomalaisessa mediassa. Konferenssissa käytiin myös keskustelua tutkijoiden positiosta osana tätä keskustelua. Kriittisten havaintojen ja huolestuttavien tutkimustulosten rinnalla on tärkeää tehdä näkyväksi kaikkea sitä hyvää ja niitä mahdollisuuksia, joita ammatillinen koulutus opiskelijoilleen tarjoaa.
KOVA-hanke tuo ammatilliseen koulutukseen uudenlaista vaikuttavuusajattelua, joka ei perustu pelkästään valmistumisen ja työllistymisen mittareihin, vaan myös oppimisen ja hyvinvoinnin tarkasteluun opiskelijoiden omista kokemuksista käsin. Tämä näkökulma herätti erittäin paljon kiinnostusta myös kansainvälisesti.
Konferenssi tarjosi mahdollisuuden pysähtyä yhteisen kehittämisen ja tutkimusten äärelle ja toi mukanaan uusia ajatuksia KOVA-hankkeen jatkotyöhön. Työ ammatillisen koulutuksen vaikuttavuuden ja vaikutuksien syvällisemmäksi ymmärtämiseksi jatkuu. Toivotamme kaikki kiinnostuneet mukaan seuraamaan KOVA-hankkeen etenemistä. Tulossa on mm. julkaisuja sekä kansainvälisissä että kansallisissa lehdissä.
Viittomakielinen Juhana Salonen Jyväskylästä Etiopiassa
Bovallius-säätiön myöntämällä apurahalla
teksti ja kuvat: Juhana Salonen
26.5.2025
Matka toteutui tammikuussa 2025. Odotin todella innoissani tätä matkaa, sillä kävin viimeksi vuonna 2010 Afrikan sarvessa sijaitsevassa maassa, jota pidetään ihmiskunnan kehtona, kahvin alkuperämaana – ja joka on erityisen ylpeä siitä, ettei se ole koskaan kärsinyt kolonialismin kahleista. Viidessätoista vuodessa Etiopia on ottanut suuria harppauksia, vaikkakin pohjoisosissa on edelleen paha sotilaallinen konflikti hallituksen ja eri heimojen kesken.
Pidin posteriesitelmän kansainvälisessä viittomakielten tutkimuskongressissa (TISLR15) 14-17.1.2025. Esitelmäni aiheena oli viittomakielisten kielikoulutus ja sen asema yhteiskunnassa kyseisen kieli- ja kulttuuriryhmän kokemana sekä vallalla olevan kieli-ideologian näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen, koska niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa viittomakieltä käyttävät ovat kautta aikojen kokeneet ja kokevat yhä syrjintää heikon koulutuksen johdosta.
Viittomakielistä koulutusta on harvoin tarjolla lainsäädännöllisen aseman sekä yhteiskunnan stereotypioiden luomien esteiden takia. Käsittelemäni teemat koskivat siis läheisesti monen maan viittomakieltä käyttävien tilannetta koulutussektorilla. Kongressi itsessään oli erittäin mielenkiintoinen sisältäen katsauksia Afrikan eri maiden viittomakielten vertailevasta tutkimuksesta, viittomakielisen koulutuksen edistämisestä ja muun muassa amerikkalaisen viittomakielen vaihtelevuudesta mustien ja valkoisten käyttäjien kesken. Oli ihailtavaa todeta, kuinka kuurot viittomakieliset ympäri maailmaa ovat kouluttautuneet korkeakoulutasolla enenevässä määrin, mikä näkyi kongressissa niin kuurojen esiintyjien kuin viittomakielten vahvana kontribuutiona.
Kongressin ohella pääsin viikon aikana myös tervehtimään paikallista väestöä, jota onkin ollut kova ikävä pitkän tauon jälkeen. Ilokseni sain kuulla, kuinka moni kuuroista on käynyt koulun. Paikallisessa yliopistossa opiskelevat muun muassa biologiaa tai kemiaa – naiset ottamassa miehiä kiinni monella rintamalla. Infrastruktuuria oli ihmettelemistä, kun edellisellä kerralla näkyi keskustassa vielä hevosvankkureita. Nyt katukuvaa koristivat kännykät, pilvenpiirtäjät ja hohdokkaat valoloisteet. Etiopia pyrkii olemaan Afrikan kehityksen suunnannäyttäjä monella sektorilla – myös kuurojen koulutuksen ja tutkimuksen saralla, sillä TISLR-kongressi oli ensimmäistä kertaa Afrikan mantereella kautta aikain.
Viikon kohokohtana oli elämäntarinani (Viiton – olen olemassa) luento kuurojen liiton toimitiloissa, missä rakkaan kahvintuoksun ja valtavan ”limpun” ympärillä pörräsi runsaasti väkeä jakamassa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kanssani. Se on juuri jännää, miten identiteetistä keskustelu voi olla niin vaivatonta yli kieli- ja kulttuurirajojen. Yhteneväisiä kokemuspintoja löytyi joka lähtöön. Minulle oli suuri kunnia pukea ylleni paikallinen asu, joka kuvasti upeasti etiopialaisten värikästä kulttuuria. Voimaannuin selvästi tästä matkasta ja haaveilen jo seuraavasta reissusta maailman ihmisystävällisimpään ja historiallisesti uskomattoman kauniiseen maahan. Toivoakseni ei tarvitse enää odottaa toiset viisitoista vuotta.
Mitä suurimmat kiitollisuuden osoitukseni Bovallius-säätiölle, kun teitte unelmastani mahdollisen. Youtuben kanavalta voi seurata Etiopian kokemuksiani tarkemmin.
Kuvissa: Juhana Salonen Etiopiassa.
Kuvassa: Jenna Junttila
Myötätuntokeskeinen terapia ja sen vaikutus työhön – psykologi Jenna Junttila sai Bovalliukselta apurahaa lisäkouluttautumiseen
28.4.2025
Psykologi Jenna Junttila sai Bovallius-säätiöltä tuhannen euron apurahan myötätuntokeskeisen terapian koulutukseen.
Myötätuntokeskeinen terapia (Compassion-Focused Therapy) on Iso-Britanniassa kehitetty terapiamuoto, jota Suomessa on kouluttanut erityisesti Ronnie Grandell. Junttilan kiinnostus tähän menetelmään heräsi sekä työn että henkilökohtaisen kehityksen kautta.
- Halusin kouluttautua lisää itsemyötätunnon teemasta, koska nykyajan vaatimukset sekä opinnoissa että työssä ovat kovat. Opiskelijakaveri suositteli tätä koulutusta parhaana mahdollisena, ja se todella antoi paljon työkaluja sekä asiakastyöhön että omaan elämään, Jenna kertoo.
Koulutus sisälsi kuusi lähipäivää sekä verkossa tapahtuvaa ryhmätyönohjausta. Koulutuksen aikana tulivat tutuksi konkreettiset välineet asiakastyöhön ja erityisesti niihin tilanteisiin, joissa asiakas kokee voimakasta itsekritiikkiä tai vaativuutta itseään kohtaan.
Myötätunnon vieminen käytäntöön
Jenna kertoo, että koulutus on ollut merkittävä lisä hänen työssään opiskeluhuollon psykologina.
- Kun nuori tulee vastaanotolle ja käy ilmi, että hän vaatii itseltään kohtuuttomasti – esimerkiksi ajattelee, että kodin pitäisi aina olla täysin siisti tai että hänen pitäisi olla aina pirteä – voin nyt paremmin auttaa häntä myötätuntokeskeisin menetelmin, hän kertoo.
Myötätuntokeskeinen terapia tarjoaa monia harjoituksia, jotka auttavat asiakkaita etäännyttämään kriittisestä sisäisestä äänestään ja lisäävät kehollista turvallisuudentunnetta.
- Monet saattavat ajatella, että itsemyötätunto on lässynlää-juttu, mutta koulutuksessa käytiin läpi erilaisia syvällisiäkin harjoituksia, jotka näyttävät, miten myötätunto voi oikeasti auttaa elämässä ja kriisityöskentelyssä, Junttila kertoo.
Apurahan merkitys ja kannustus muille
Vaikka Junttila tiesi haluavansa koulutukseen, ei rahoittaminen ollut itsestäänselvyys. Koulutus maksoi yhteensä noin kaksi tonnia, josta Bovalliuksen apuraha kattoi noin puolet. Junttila on itse huonokuuloinen ja käyttää kuulolaitetta vasemmassa korvassaan. Hänen mielestään on hienoa, että kuulovammaisille on olemassa säätiö, jolta hakea apurahaa.
- Jos täytyy miettiä, mitä positiivisia asioita huonokuuloisuus tuo mukanaan, niin tämä apurahan mahdollisuus on ehdottomasti yksi sellainen, Junttila iloitsee.
Junttila kannustaa myös muita kuulovammaisia hakemaan rohkeasti apurahaa Bovalliukselta.
- Hakiessani apurahaa en ollut varma, saisinko sitä, mutta ajattelin, että aina kannattaa yrittää. Monet saattavat ajatella, ettei oma työ ole tarpeeksi tärkeä tai että pitää selviytyä yksin. Mutta jos ei hae, ei voi saada, Junttila päättää.
Bovallius-säätiön asunnot ovat optimaalisia itsenäisen asumisen harjoitteluun
11.3.2025
Levyseppähitsaajaksi Ammattiopisto Spesian Turun toimipisteessä opiskellut Miro Leino asui kaksi vuotta Bovallius-säätiön omistamassa kerrostalo-asunnossa lähellä Turun kampusta.
- Asuin ensin koulun asuntolassa, ja näin koulun ilmoitustaululla ilmoituksen vuokra-asunnosta. Katsoin että hetkinen, vuokra-asunto, laitetaanpa hakemus sisään ja sain asunnon, Leino kertoo.
Asunnosta oli kuvia ilmoituksessa ja Leino pääsi myös katsomaan asuntoa ennen muuttoa. Asunto miellytti Leinoa ja hän päätti muuttaa uuteen vuokrakotiin.
Bovallius-säätiö omistaa kolme asuntoa Vähäheikkilän kampuksen lähellä olevista kerrostaloista. Leino asui asunnossa yksin.
- Asuntoni oli täysin kalustettu ja sisustettu noin 33 neliön yksiö. Sieltä oli noin kilometri Vähäheikkilän kampukselle. Asuntolassa asuessa oli tietenkin mukava, kun pääsi sisäkautta koululle, mutta nyt tuli samalla ulkoiltua, kun käveli koulusta kotiin, Leino kertoo.
Leino päätti hakea vuokra-asuntoa siksi, että kaipasi lisää omaa rauhaa.
- Asuntolan solussa asui lisäkseni viisi muuta opiskelijaa, joten siellä oli aina omanlaisensa meteli. Halusin vaihtaa asuntoa, koska koin, että oma rauha olisi mukava, Leino muistelee.
Oma rauha osoittautuikin Leinolle merkittäväksi hyväksi puoleksi Bovallius-säätiön asunnossa.
- Vuokra-asunnossa oli todella rauhallista asua, mikä on aika tärkeää mielestäni. Koin, että se auttoi myös koulunkäynnissä, kun oli opiskelurauhaa, Leino kertoo.
Bovallius-säätiön asunnossa opiskelija voi harjoitella itsenäisen asumisen taitoja. Koululta tai huoltoyhtiöltä olisi saanut apua arjen kiemuroihin, mutta Leino ei tarvinnut apua asumisensa aikana. Itsenäisen asumisen harjoittelua on esimerkiksi vuokran maksu ja nettiliittymän avaaminen.
- Vuokra asunnossa oli 200 euroa eli varsin edullinen. Siihen kuului vedet, sähköt ja netti. Nettiä varten piti vain avata oma liittymä, Leino muistelee.
Leino valmistui Spesiasta keväällä 2024 ja on nyt saanut vakituisen työpaikan levyseppähitsaajana Turusta.
Kuvassa: Bovallius-säätiön valmiiksi kalustettu vuokra-asunto
kuvassa: Timo Keisala
Pitkä ura Bovallius-Palvelut Oy:n johdossa
– Timo Keisala kertoo urastaan ja opeistaan
19.2.2025
Timo Keisala ehti työskennellä Bovallius-Palvelut Oy:ssä 16 vuoden ajan, joista viimeiset 12 vuotta toimitusjohtajana. Hänen työrupeamansa aikana Bovallius-Palvelut nousi haastavista alkuvuosista vakaalle pohjalle ja vakiinnutti asemansa yhteiskunnallisena yrityksenä. Nyt Keisala jakaa kokemuksiaan ja näkemyksiään Bovalliuksen matkan varrelta.
“Lähdin hakemaan haasteita”
Keisala tuli Bovalliukselle vuonna 2008 pankkialalta. Yrityksen projekti-ilmoitus osui hänen silmiinsä sopivaan aikaan, kun hän kaipasi uusia urahaasteita.
– Olin vakituisessa hommassa pankissa yritysrahoituksen parissa, mutta siellä etenemismahdollisuudet olivat aika rajalliset. Bovalliuksella oli silloin paikka auki ja hain sitä. Pääsin projektipäälliköksi, ja siitä ura urkeni, Keisala kertoo.
Projektipäällikkönä Keisala vastasi työllistämishankkeista, mutta pian hänen kykynsä huomattiin myös laajemmin.
– Bovallius-Palveluiden ja yrityksen omistavan Bovallius-säätiön hallitus näki, että tässä voisi olla potentiaalia. Keskustelujen jälkeen minulle tarjottiin toimitusjohtajan paikkaa. Täytyy myöntää, että kokemusta toimitusjohtajuudesta ei ollut, mutta tartuin haasteeseen, Keisala sanoo.
Vaikeuksien kautta vakauteen
Keisalan astuessa toimitusjohtajan saappaisiin vuonna 2012 Bovallius-Palvelut oli taloudellisissa vaikeuksissa. Yrityksen tulevaisuus ei ollut itsestäänselvyys.
– Alku oli todella haastava. Mietimme vakavasti, voimmeko edes jatkaa toimintaa. Kannattavuus oli saatava kuntoon nopeasti, Keisala muistelee. Yrityksen toimialat käytiin yksitellen läpi, ja vain kannattavat toiminnot jätettiin jäljelle.
– Alasajo ei ollut helppoa, mutta se oli välttämätöntä. Keskustelimme avoimesti, mitä pitää tehdä, ja lopulta teimme rohkeita päätöksiä. Tänään Bovallius-Palvelut on taloudellisesti vakaa ja työllistää noin 20 työntekijää, Keisala sanoo. Nykyään yrityksen toimintoja ovat yksityinen päiväkoti Villa Viikari, erilaiset alihankintatyöt, kauppa- ja ruokakuljetuspalvelut, Vedenjakaja-retkeilyreististön ylläpito sekä uusimpana 1.2.2025 alkava monivuotinen Oma suunta -ESR-hanke yhdessä Pieksämäen kaupungin kanssa. Oma suunta -hanke edistää haastavassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden, erityisesti nuorien, pääsyä työmarkkinoille tai koulutukseen.
Keisalan mielestä yksi Bovalliuksen menestyksen avaimista oli tiivis ja avoin yhteistyö hallituksen kanssa.
– Minuun luotettiin alusta alkaen. Hallitus antoi vapaat kädet kehittää ja kokeilla uusia asioita, ja tämä luottamus toimi molempiin suuntiin. Ilman tällaista yhteistyötä emme olisi selvinneet, Keisala korostaa.
Sosiaalisen yrityksen haasteet
Bovallius-Palvelut toimi vuosia sosiaalisena yrityksenä, mikä tarkoitti, että kolmannes työntekijöistä oli pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin haastavassa työmarkkina-asemassa olevia. Sosiaalisen yrityksen asemaan liittyi kuitenkin haasteita.
– Kun pitkäaikaistyötön oli tarpeeksi kauan meillä, hän ei enää täyttänyt kriteereitä. Tämä tarkoitti, että uusia työntekijöitä piti jatkuvasti palkata ja aloja kehittää. Se meni välillä aika monimutkaiseksi, Keisala kertoo.
Nykyään Bovallius-Palvelut toimii yhteiskunnallisena yrityksenä, mikä antaa enemmän liikkumavaraa mutta säilyttää yrityksen alkuperäisen mission: Yhteiskunnallinen yritys
Johtaminen on joukkuepeliä
16 vuoden aikana Keisala oppi paljon niin itsestään kuin johtamisesta. Hän kokee, että hänen taustansa SM-tason lentopalloilijana näkyi myös työelämässä.
– Olen aina pitänyt tärkeänä yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta. Kuuntelin henkilöstöä, ja päätöksiä tehtiin porukassa. Halusin olla helposti lähestyttävä johtaja, ja mielestäni onnistuimme luomaan hyvän ilmapiirin, Keisala summaa.
Keisala seuraa Bovalliuksen toimintaa edelleen ylpeydellä.
– Bovallius tekee tärkeää työtä, ja on hienoa nähdä, että yritys voi hyvin.
